Nälkäinen lyyrikko

Hei siellä! Katoitteko Vain Välipalaa tällä viikolla? Mä katoin! Oli huiseja laulelmia! Mä lupasin sanoitella niitä uusiksi niin mä sitten länttäsin tassut näppäimistölle (se oli virhe, tuli sanomista kun oli joku teamssi kesken tai jotain) ja päätin kertoa leikinkehittäjän tarinan! Tällainen se oli, laittakaa se soimaan taustalle ja leikkikää artisti-beaglea!

Mä kerään tässä motivaatiota ylälauteilla. Se oli iso sauna, sinne mahtuu 5 aikuista ihmistä tai 1 aikuinen ja beagle! Nautin.

Nälkäinen leikinkehittäjä (Se Veskun versio suloisesta myrkynkeittäjästä)

Mä eilen leikin kehitin, suunnitelman laadin
hymyiten sen toteutin ja työni jäljet peitin
Mun leikkiäni torutaan, mua kutsuu kohta tuo maa
Luun tänään aion kuopata ja kuraa päälle ruopata

Jeeeeeeee-ee-eeee me juostaan kuusen katveeseen
nartun kanssa nuuskimaan, kaikki tuoksut jakamaan
Kotikoppi jäädä saa, siellä ei voi nuuskuttaa
ja häntä viipottaa leikin keksijän nälkäisen

Ja pian on kotimetsässäin miljoonasti nameja
narttu nuuskii rinnallain, ei ole hätää ilman pantaa
Me suunnistetaan metsikköön ja syödään namut piilosta
Hulluina me painitaan ja taas homma lähtee taas lavasta

Jeeeeeeee-ee-eeee me juostaan kuusen katveeseen
nartun kanssa nuuskimaan, kaikki tuoksut jakamaan
Kotikoppi jäädä saa, siellä ei voi nuuskuttaa
ja häntä viipottaa leikin keksijän nälkäisen

Jeeeeeeee-ee-eeee me juostaan kuusen katveeseen
nartun kanssa nuuskimaan, kaikki tuoksut jakamaan
Kotikoppi jäädä saa, siellä ei voi nuuskuttaa
ja häntä viipottaa leikin keksijän nälkäisen

Jeeeeeeee-ee-eeee me juostaan kuusen katveeseen
nartun kanssa nuuskimaan, kaikki tuoksut jakamaan
Kotikoppi jäädä saa, siellä ei voi nuuskuttaa
ja häntä viipottaa leikin keksijän nälkäisen, nälkäisen

Vain Välipalaa

Sanoittaja McBeagle tässä MOI!

Hei te kaikki! Ootteko kattonu sitä nelosen ”Vain Välipalaa” -ohjelmaa? Mä olen! Siellä on liian vähän nelikäpäläisiä, muuten se on erikiva! Noh! Mä päätin aloittaa lyyrisen uran. Kyllä. Mä päätin, että mä aloitan julkaisemaan mun versioita hittikimarista. Näitä tulee ainakin yksi viikossa. Näin on! Perkele! Joko arvasitte artistin? Mäkin arvasin. Se on tietenkin se irokeesi-ihminen, se on tehny tosi hyvän beaglerallin:

Pienen beaglen elämää

WUFFUF!

Niinkuin eilisen, mä muistan sen
kun juoksin pakoon kirsu vilkkuen
Ja se tuoli me rikottiin,
naapuritkin haukuttiin
ja kaapista ruokapussi pöllittiin

Sohvan takana syötiin annospaloja
nurkkapöydältä pöllityltä vadilta
ja toiveikkaina kollattiin lehtikasoja
jos löytyis vaikka pari hajua

Pienen beaglen elämää, ei enempää ei vähempää
anturat vilkkuen mettään juoksee lerppakorva tää,
pienen beaglen elämää, ei enempäå ei vähempää
kiva syödä kaikkea, vaikka se kielletään

Sotketaan ihmisten pasmat ja niille muristaan
ne ruokkii meitä kuitenkin, niit on mukava kurmuuttaa
No niinhän siinä kävi, mikään auta ei
toi pystyhäntä ajokoira kaiken tolkun vei

Pienen beaglen elämää, ei enempää ei vähempää
anturat vilkkuen mettään juoksee lerppakorva tää,
pienen beaglen elämää, ei enempäå ei vähempää
kiva syödä kaikkea, vaikka se kielletään

No tää samainen beagle varttui karttui kilometritkin
mut järki ei päähän uponnut, ne ei vaan saa mua kii
No se menee miten menee, turha jarrua kuluttaa
kun neljin tassuin lapata saa kaikkee mahtavaa!

Pienen beaglen elämää, ei enempää ei vähempää
anturat vilkkuen mettään juoksee lerppakorva tää,
pienen beaglen elämää, ei enempäå ei vähempää
kiva syödä kaikkea, vaikka se kielletään

Tässä olisi eka! Eikös ole huisi!

WUFF!

Jouluvärssy kakkonen

Huisia aatonaattoa! Onko teillä ollu hyvä joulupyhien alku? Mulla on ollu mahtava! Oon keksinyt piparitalon säilytyspaikan ja sen, että kannattaa olla oviaukolla heti kun ihmiset tulee kaupasta -siellä saattaa olla irtotavaraa tarjolla kun ne riisuu takkeja! Profit!

Tän blogin toka beaglelaulu on klassikko. Täähän on syntynyt sillätavalla että kuuluisa säveltäjäbeagle Rakkaan IlmaTurku oli kerran jäniksenajossa ja kesken kaiken hän sai laulun mieleensä! Niinpä hän jätti ajonsa kesken, meni pirttiin ja varasti jääkaapista mitä anastettavissa oli. Tai siis lainasi. Siellä hän sitten söi pari kinkkurullaa ja hiukkasen maksapateeta, virittyi joulun tunnelmaan teki laulun. Tässä se nyt on. Ehkäpä tunnistattekin?

Joulun beaglet

Huikoo, huikoo beaglen huulet värähtää
läpi rautahäkkien, saapuu koira nälkäinen
oiskos ruokaa jo?

Huikoo, huikoo, beaglen silmät välähtää
kinkku pöytään nostetaan, beagle ulvoo kiitostaan
ruokaa tullut on

huikooo, huikoo -beaglen hymy levenee
beaglen silmät nauravat, ruoka on tuulensuojassa –
maha täynnä on!

huikoo, huikoo -ruokalepo keskeytyy
kaikuu beaglen ulina, säestäen haukkua
joulu tullut on!

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE KAKSI- JA NELIJALKAISILLE!

Mä olen erityisen iloinen tästä joulupaidasta. Se saa mut erityisen iloiseksi ja joulumielelle.

Joulu-beaglelaulu

Onko teillä tapana yhteislaulaa? Mulla on! Viime yönä yhteislauloin mm. lumiauran kanssa, oli hienot aariat! Mutta asiaan! Yhteislauluasiaan! Koska joululaulusanat on liian kaksijalkaiskeskeisiä, mä tein tällasen. Joulubeagle pöytään jo käy! Ja näitä tulee vielä lisää ennen aattoa, mä lupaan!

 

Näin se menee. Joulubeagle pöytään jo käy:

Ei ulvoa saa, ei haukkua saa vaikka jänö tulisi ikkunan taa, joulu-beagle pöytään nyt käy!

Nyt koiruuskirjaan merkitään taas, söpö ja kiltti, ajatelkaas. Joulu-beagle pöytään nyt käy!

Taas pienet herkut tippuu ja suihin katoaa , kun joulu-beagle tietää saa kuka makkaran tiputtaa!

Siis: ei ulvoa saa, ei haukkua saa, maha pullollaan on mukavampaa, joulu-beagle pöytään jo käy

Ken luut nuo saa (MINÄ!), ken namit nuo saa (MINÄ!) herkut vain oottaa lunastajaa

joulu-beagle pöytään jo käy!

Mä kinkutkin teiltä lainata voin, lohet jo katosi oi-voivoi

joulu-beagle pöytään jo käy!

Ja kohta luona pöydän taas siestaa viettää voi

kunnes ruokakääreet aukaistaan ja beagle kiinni jää…

SIIS Ei ulvoa saa, ei haukkua saa; joku voi löytää kaapin taa. Joulu-beagle piileskelee…

Mä olen poikkeuksellisen innostunut joulusta. Kuten huomaatte.

 

Njet-settiä kaikille!

Onko teiltä koskaan evätty eväitä? Multa on! Ja on aika julmaa sellainen, mä olin just esimerkiksi yhtenä päivänä vahingossa kompastunu ja joutunu ruokapöydälle niin sieltä sitten löysin pienen-vihreen-jutun. Oli rypäle. Otettiin pois. Sekä mut pois että välipala maiskutushampaiden takareunasta. Ei ollut reilua. Mä vähän tutkin asiaa ja sain tietää, että oisinkin ehkä voinu syödä sen! Eli siis että se ulosotto olikin vaan jonkun yhden tyhmän tutkimuksen takia! Että ei tiedetäkään, mitä viinirypäleet tekee! Suututtiko? No ei kauheasti, koska sain siihen sitten ankkafileen korvikkeeksi. Mutta olisi voinut suutututtaa! Niin että mä tein sitten ”NoNo -kesälistan teidän ihmisille, älkää antako niiden syödä näitä” -listan.

1. Maggara. Ehdoton No, No, No. Siinä on rasvaa. Rasva kertyy mahaan, sitten ei jaksa enää lenkkeillä eikä peuhata pihalla. Lisäksi tällä on suora yhteys kuorsaukseen öisin. Ottakaa heti pois nää ihmisiltä, jos näette. Tää on koirien ravintoa, ei ihmisten.

2. Olut, kalja eli hiivainen. Tästä näkee kaikkia tutkimuksia, että se olis muka ihan ookoo. Ei ole. Yksi kalja johtaa aina toiseen ja sitten teidän seuraavan aamun aamulenkki myöhästyy. Mä olen joskus joutunut ihan tuntitolkulla vaan istuksimaan ja suorittamaan ikkunapäivystystä kun olen antanut vahingossa mun ihmisten ottaa olutta. Ehdoton no-no. Ainut hiivainen  juttu saa olla tulehdus korvassa.

Tässä on beaglen iltapäiväeväät. Lempivirtahepo ja keskiketterä. Ei ihmisille!

3. Suklaa. Jos mä en muka saa, niin miksi ihmisten pitäisi saada? Ei tartte! Ehdottomasti kiellettyjen listalle! Me tehtiin yhden mäyräkoiran kanssa tutkimus ja todistettiin, että suklaa aiheuttaa erityisesti naaras-ihmisillä vaan sellasta, että ne jää toljottamaan jotain sarjoja teeveestä eikä lähde pitkälle, kivalle iltanuuskuttelulenkille. Tätä ei voi suosia.

4. Entrecote. Tää on kanssa kiellettyjen listalla. Kun sitä ruvetaan leikkelemään ja tekemään niin muistetaanko antaa maistiaisia? Ei muisteta. Koskaan. Siinä mä joudun sitten vaan olemaan läsnä ja haistelemaan juttuja. Joskus saatan saada grillimaistiaisen just ennen sellasta hippaleikkiä, jossa pääsee juoksentelemaan mutta muuten tämä ihan heti kiellettyjen listalle. Niinkun kaikki muutkin siellä grillipöntössä kypsennettävät kokolihat. Ei tarvitse ihminen kuin kaurapuuroa iltaisin. Lihat voi jättää meille lihansyöjille.

5. Täytekakut. Ihan totaalikauhistus. Tämä aiheuttaa ensin sellaista tyytyväistä muminaa, ja sellasen ”ihanan kostea, tosi kiva rakenne” -jutun. Täytekakut siirtyy läskiksi ehkä vartissa. Sen jälkeen ihmiset tuijottaa peilistä itseään, unohtaa rapsuttaa isokorvaisia ystäviään, ja hokee ”nyt täytyy aloittaa dieettilaihdutuskuntokuuri. Ei voi hyvänen aika sentään olla totta.”. VOI SE.

Tässä mä lotkautan korvaani ruokalistoille

 

Noilla pääsee alkuun. Maukasta kesän alkua!

 

WUFF!

 

Jouluevankeliumi mun mukaan

Siihen aikaan antoi Metsähallitus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava jänistenhaku. Tämä jänistenhaku oli ensimmäinen ja tapahtui yhden Mustin ollessa koirankopin takanurkassa syömässä. Niin kaikki lähtivät jänisten hakuun, kukin omaan metsäänsä.

Niin myös Angus lähti Laajasalosta, Helsingin kaupungista, ja meni jänisten hakua varten Sawoon Pieksämäen kaupunkiin, sillä hänen ihmisensä kuului siihen metsästysseuraan. Hän lähti sinne ihan yksin, koska ihmiset eivät tajunneet ottaa mukaan niitä kaikkia narttuja, jotka olivat hänelle tiineinä. Eivätkä he olisi mahtuneet isännän Skodaankaan.  Siellä ollessaan tuli jäniksen haun aika ja Angus haki jäniksen, oikein komean puputtajan! Hän ajoi sen laavulle ja meni sitten nukkumaan, koska väsytti.

Tässä mua väsytti. 

Sillä seudulla oli muitakin metsästäjiä vartioimassa tiluksia. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi hitokseen suuri hirvi ja hirven löyhkä ympäröi heidät. Pelko valtasi metsästäjät mutta hirvi örisi heille: ”Älkää skagatko! Teille on tänään napattu jänöjussikka! Se on suuri ilo minulle, menkää sinne. Älkää minua tähtäilkö. Löydätte jänön laavulta ja beaglen siitä vierestä kapalosta nukkumasta. Älkää herättäkö sitä”. Yhtäkkiä hirven takana seisoi kylän pelätyin mies, sota-Jouko. Jouko ylisti beaglea sanoen

”Beaglen on kunnia jänismettällä ja laavulla hyvä tahto mettäläisillä, jotka tahtoo saalista”.

Kun Jouko oli oli mennyt ties minne, metsästäjät sanoivat toisilleen; ”nyt kotiin. Ei kyllä todella mennä häiritsemään toisten mettäreissua”. Niin he palasivat kotiin ja ylistivät toisiaan kertoen omina kokemuksinaan kaikki kavereilta kuullut metsästystarinat. Ja kaikki oli juuri niin kuin vauva.fi -palstalla oli kirjoitettu.

Hyvää Joulua, WUFF!

 

Aamupäiväapetta ja tulppakakkoja

Hyvää lauantaita kaikille! Miten teidän joulukuinen lauantai on alkanu? Mulla alkoi tosi kivasti! Kävin syömässä parit korvatulpat tohon aamutuimaan, sitten käytiin ulkona ja pääsin haukkumaan parit automobiilit. Nyt kävin hakemassa parin sukkia leikkitelineeltä (noi kutsuu sitä ”pyykkitelineeksi”) ja mätystelin niitä menemään tossa ennen aamupäivänokkaunia. Että oikein perusivaa! Tällaiset lauantait on vaan niin luksusta. Saa huomiota ihan koko aamupäivän!

Tässä mä olen vastaheränneenä. Mä en sotkenu liinavaatteita. Yhtään. Ihmiset sotki. 

Tiedättekste, mitä on lieveilmiö? Mäpä kerron. Mä siis inhoan lieveilmiöitä aivan todella paljon. Ne on sitä, että kun istuksii aamuasioinnilla siinä puskan juuressa ja yhtäkkiä ”plop-plop” sieltä pelmahtaa parit korvatulpat. Niin se on se lieveilmiö. Koita siinä sitten selventää, että ”you have no fucking evidence”, kun ihmisellä on kourassaan kaikki sun vaivalla evakoimat korvatulpat. Mä en tajua, miksei niitä kaakeleita voi vaan jättää sinne metsään, miksi niitä pitää aina keräillä ja tutkia. Typerä harrastus. Noh. Mä aina koitan sanoa niille ihmisille, että ”menneet on menneitä” ja että ”sen varpaille tiputetaan halko, joka menneitä muistelee” mutta ei ne usko. Niinpä mä tiputin yhden klapin ton ukon koivelle viime viikolla. Kauhea huuto taas. En vaan tajua. Ei se voinu edes kauheasti sattua. Olin siitä tehnyt pilkkeitä jo suurimmasta osasta. Otin siihen sitten mun söpöimmän ”Voi-ei-hyvä-herra-en-tehnyt-sitä-tahallani” -ilmeen. Meni läpi. Sain rapsut. Hyvin mä vedän!

Söpöä&lutuista. Vedetään vaan söpöä&lutuista niin ne ei tajua, mihin katosi piparkakkutalon katto…

Mulla on muuten tässä viime aikoina edut heikentyny. Ei ole tullut jauhelihaa entiseen tahtiin ja vähän on noi kanafileetkin olleet vaikeasti tavoitettavissa. Mä luulen, että mua yritetään salaa näännyttää. Mut on pelastanu pöytäjämät! Hiukanko ne on parhaita! Mun ihmiset tuli yksi päivä kotiin ja sitten ne oli vaan sillai, että ”onpa kiva pallo sulla, anna tänne”. No en antanu. Meinasi mennä periaatteelliseksi. En silti antanu. Sitten ne hämäsi herkkupalalla ja mä jouduin käydä kuittaamassa sen herkkupalan pois. Ja taas jäin kiinni. Joo, mä myönnän. Se oli oli lime sieltä pöydältä. Mutta se jätettiin ihan sinne mua varten. Ja pöydälle saa mennä kun ihmiset ei ole täällä. Tietääkö kukaan, millä saisi pyyhittyä tassunjäljet ja kynnenraapaisut kiiltovalkoiselta pinnalta ettei tulis lisää lieveilmiöitä?

 

WUFF!

Tietöitä ja aikuiseksi kasvamista

Kuinka teillä on kesäaika kulkenut? Mulla on ollut tosi stressaavaa! Tiedättekö miksi? No siksi kun mä olen kaksivuotias ja mun pitää ruveta miettimään tulevaisuuttani aikuisena beaglena. Että mikä musta tulee isona. Mä haluaisin toki vieläkin isommaksi mutta noi kanafileet on olleet viime aikoina aika kortilla..

Mä olen pohtinut juttuja, joissa mä olen hyvä. Ja mä olen tullut siihen tulokseen, että musta tulee tietyöläinen. Mä olen vallan kauhian hyvä olemaan tiellä! Antakaas ku mä kerron!

Tässä mä tukin koko reitin laiturille. Ja ne teistä jotka ihmettelee niin tuo punainen mun korvissa ja leuoissa ja käpälissä ei ole teurastettua eläintä vaan Tikkurilan Vinhaa. Mä vahingossa törmäsin aitaan. Se ei ollu vielä ihan kuivaa.

Tiellä oleminen kannattaa alottaa heti aamulla. Kannattaa mennä sellaseen paikkaan lepäilemään jo aamuyöstä että on ihmisen ja herätyskellon välissä. Sillai pääsee alottamaan tietyöt todella hyvällä sykkeellä! Sitten voikin kääntyä sängyn viereen sillälailla että kun ihminen nousee niin se potkii ”vahingossa”. Kun oikein ulisee surkuteltavasti voi saada kanafilepalan!

Tässä mä olen iltatiellä. Arvatkaa onko tuosta helppoa päästä sänkyyn nukkumaan? Ei ole!

Sitten pitääkin mennä jo portaiden yläpäähän poikittain, sieltä keittiöön jääkaapin alle (Paitsi viikonloppuisin ja puuroaamuina, silloin pitää maata siitä astiakaapin edessä. Oon oppinu aika hyvin ne jo!) Mun bravuuri on kuiteski kotiin tullessa. Kun ihmisen tulee päivähoidosta mä makaan ovella niin, että kun ovi avataan mä kellahdan suoraan pihalle. Ne on NIIN syyllisiä sillon ja mä pystyn olemaan sekä tiellä että saamaan rapsuja samaan aikaan! Profit!

Tässä mä olen lahnojen tiellä. Ja kanadanhanhien. Oli haastava päästä tonne asti kastelematta koipia. Ton pidemmälle en päässy millään. Vahtasin ankkoja. Ei tulleet lähellekään.

Sitten iltayöaika. Se on parhautta! Mä pystyn nykyään olemaan kahdella tyynyllä yhtä aikaa poikittain! Siihen pötkölleen ja jokaisesta siirtoyrityksestä hyvin kiukkuinen murina! Ihan parhautta! Tietyöläisyyspäivä on sitten ohi kun menet ihmisten jalkoihin nukkumaan poikittain ja ne vetäytyy sikiöasentoon että sä voit nukkua koivet oikoisenaan… Se on beagle-elämää, se! Minkähän takia mua kutsutaan muuten nykyään kebab-vartaaksi? En tajua sitä.

WUFF!

Beaglen biennaali

Oottekste taiteellisia? Mä ainakin oon! Mä ajattelin tässä blogipostauksessa esitellä mun taiteellisia teoksia.

Tässä on mun lemppariteos. Sen nimi on ”Vapauteen vaikka mun ihmisiä ei yhtään kiinnosta”. Se on syntynyt niinä yksinäisinä hetkinä, kun mä mut on hyljätty kokonaan yksin kylmään maailmaan ja siis ihmiset sitoo kengännauhoja ennen lenkkiä. Edellisessä blogissa olikin kuva tämän teoksen valmistumisesta! Tämä ei ole vielä valmis, ajattelin vielä viimeistellä tuota. Kunhan löydän sen jostain.

Tässä on ”Älkää hyljätkö minua, pientä beaglea yksin kylmään maailmaan” -niminen teos. Siinä on ollut tekniikkana ”kynnet vessan karmeissa”. Se kuvastaa niitä yksinäisyyden tunteita, joita pienet eläimet kokee, kun ne jätetään vessan ulkopuolelle pitkien istuntojen ajaksi. [siitäs saivat]

Tässä on tilataideteos ”vain parin nappulan tähden”. Nämä on sinänsä tosi hirveän traagisia teoksia, että ne ei säily seuraavaan päivään. Tossa voi nähdä maailmanrauhaa, tasa-arvoa, maailmojen yhtenäisyyttä ja purenatural-nappuloita. Mä näen yleensä ruokaa.

Tässä on sitten vielä taiteilijan omakuva. Eli WUFFIE. Mä valmistaudu kovasti seuraaviin teosjuttuihin odottamalla nätisti kanafileenpalaa. Oli sen arvoista.

WUFF!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MömmömYsiViis. Nevö fooget.

Huisia kevään alkua! Tää on hienoa aikaa! Tai niin mun ihmiset jankkaa mulle. En oikeastaan tiedä, mitä ne oikein tarkoittaa mutta niin sen on oltava. Jotenkin se liittyy siihen, että mä näen aamulla jo tosi aikaisin kähveltää villasukat pöydältä vaikka vähän aikaa sitten vielä törmäsin hypätessä laatikkoon (vahingossa) mutta nyt mä näen ottaa ne luvatta lainaan jo paljon ennen kuin mun ihmiset tarttee niitä!

Mä olen myös taiteilijaluonne. Tässä mä puuhastelen huopatyön parissa. Seuraavassa blogissa lisää mun taiteilijuudesta! Ehkä.

Onko teillä hyviä ruokatapoja? Mulla on. Mä odotan aina, että saan luvan alottaa syömisen. Sitten mä tutustun siihen, mitä on tarjolla. Jos on ylläri, mä otan käyttöön mun tavat. Eli. Sillon mä otan sellasen uuden ja yllättävän jutun ja vien sen olohuoneeseen. Mä lasken sen siellä lattialle ja katson, että onko se ookoo. Yleensä on. Sitten mä syöpöttelen sen. Usein pitää tehdä monta reissua ennen kuin oon ihan varma, että voin syödä kaiken. Sitten mä syön. Noh. Toi on ihan hyvä tapa mun mielestä, mun ihmiset ei aina ymmärrä sitä. Ne sano, että mä kulutan enemmän siinä juostessa kuin saan kalorijuttuja syödessä. Kaikkein eniten niitä tuntui harmittavan, kun mä maistelin vähän sellaista perkuujätekalaa siellä olohuoneessa. Siihen asti mun maistelupaikka oli sellanen valkoinen matto ja siitä tuli TOSI jännän hajuinen mun maistelun jälkeen! Noh, mä ajattelin vähän piehtaroida siinä sitten. Jotenkin en saanu kauhean hyvää palautetta siitä. Mutta mä haisin tosi hyvältä sen jälkeen!

Tähän väliin niksi-Angu! Tarviitteko uuden maton? Jos teillä on sellanen kosteudenkerääjäpussi, niin kannattaa syödä sekin valkoisella matolla! Siinä pussissa on oikeasti sellaisia mustia rakeita, jotka värjää koko maton mustaksi! Ihan parhautta! Sitten olohuoneeseen tulee uusi matto!

Tässä mulla on tosi vaikeeta. Toi käsi ei tajua, että mua oikeesti kutittaa VASEMMAN korvan takaa.

Muistatteko MM-95 kisat Globenissa? Suomi voitti sillon.  Mä en muista. Noh, TV:stä tuli sellanen dokkari, jossa valmentaja-Lindström näytti kuvaa veskarista ja kyseli pelaajilta, mitä ne näkee. Kaikki muut sano ”veskarin” paitsi yksi sano että ”oikea yläkulma on auki”. Hiukanko innostuin! Niinhän se on! Pitää nähdä mahdollisuuksia, vain sillä lailla voi saavuttaa suuria asioita! Seuraavaan kolmeen päivään mä näin kaksi mahdollisuutta! Molemmat oli, kun joku aukas ulko-ovea. Ihan tosi jännä tilanne, kun vieras yritti rapsutaa mua ja mä painoin pihalle korvat liuhuen! Mä NIIN näin sen mahdollisuuden, oikea alanurkka jäi auki ekalla kerralla ja tokalla mä painoin pihalle längistä! Jäin kiinni molemmilla kerroilla, toisella kerralla mä pääsin jo TOSI kauas. Mutta en yhtään niin kauas kuin olisin halunnut. Typerät umpikujat ja piha-aidat. Nykyään mun pitää istua eteisessä ja mä saan mennä ulos vasta kun sanotaan ”ole hyvä”. Tyhmä sääntö. Mä haluaisin enemmän tollasta carpediem -meininkiä..

 

WUFF!!